26.5.1998

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 5.9.1995

Kantajan vaatimukset

Reproturku Oy:n konkurssipesä vaati takaisinsaantikanteessaan KTA-Yhtiöt Oy:n takaisinsaantiaikana saamien maksujen peräyttämistä korkoineen.

Vaatimus perustui takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ään. Suoritusten yhteismäärä oli ollut pesän varoihin nähden huomattava, koska se oli ollut enemmän kuin kymmenen prosenttia pesän vapaista varoista. Suorituksia tuli käsitellä yhtenä kokonaisuutena.

Maksuja ei voitu pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina, sillä Reproturku Oy oli suorittanut KTAYhtiöt Oy:lle kaikki sille maksamatta olleet laskunsa lukuunottamatta 378,40 markan suuruista korkolaskua. Suoritetut laskut olivat olleet maksuhetkellä erääntyneinä 1 - 2 kuukautta.

Vuosina 1991, 1992 ja 1993 tilivelkoja oli ollut tilinpäätöshetkellä maksamatta noin 100 000 markkaa. Epätavanomaisuutta osoitti, että tilinpäätöksessä 17.6.1994 näiden ostovelkojen määrä oli alentunut 18 402,27 markkaan. KTA-Yhtiöt Oy oli ollut yksi suurimmista tilivelkojista. Muut kuin ostovelat olivat pysyneet suurin piirtein samoina. Muun muassa veroja ja palkkoja oli jätetty maksamatta. Tämä osoitti, ettei kyseessä ollut ollut tavanomainen maksutapa.

Reproturku Oy:n omistajilla oli ollut myös toinen yhtiö, Repropiste Oy, jonka kanssa KTA-Yhtiöt Oy toimi edelleen yhteistyössä.

Vastaajan vaatimukset

KTA-Yhtiöt Oy kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Maksetut laskut olivat koostuneet yhdeksästä eri laskusta, joista vain osa oli ollut syntyneenä jo kolme kuukautta ennen määräpäivää. Reproturku Oy ei ollut jättänyt maksamatta muillekaan tavarantoimittajille vähäisiä tilivelkojaan. Kysymys oli ollut jatkuvasta liikesuhteesta, jossa tavaraa ostettiin pienissä erissä ja maksettiin osin myöhästyneinä sitä mukaan kuin uutta tavaraa tilattiin. Maksetut laskut olivat olleet erääntyneitä ja ne oli maksettu rahalla. Kullakin maksuhetkellä maksamattomien laskujen määrä oli ollut alle 10 prosenttia pesän vapaista varoista, joten maksettuja määriä ei voitu pitää huomattavina verrattuna yhtiön liikevaihtoon. Reproturku Oy:llä oli ollut 40 000 markan luottoraja KTA-Yhtiöt Oy:ssä ja erääntyneiden laskujen määrä oli koko ajan ollut tämän rajan alapuolella. Enimmillään luottomäärä oli ollut 37 000 markkaa.

KTA-Yhtiöt Oy myönsi, että peräytettäväksi vaadittujen maksujen määrä oli huomattava verrattuna pesän jakokelpoisiin varoihin, jos maksuja vastoin sen käsitystä tuli arvostella yhtenä kokonaisuutena.

Maksuja oli lisäksi pidettävä tavanomaisina huomioon ottaen se, että kyseessä oli ollut päivittäinen kaupankäynti. Jos Reproturku Oy oli halunnut käydä kauppaa, sen oli täytynyt maksaa vanhat laskut pois saadakseen uutta tavaraa. Myydyt tavarat olivat olleet sellaisia, joita Reproturku Oy oli tarvinnut jatkaakseen liiketoimintaansa ja säilyttääkseen liikevaihtonsa.

Ostovelat olivat koko ajan olleet suhteellisen pieniä. KTA-Yhtiöt Oy oli ollut pieni velkoja suhteessa Reproturku Oy:n liikevaihtoon. Osa laskuista oli ollut erääntyneinä 1 - 2 kuukautta.

Vaatimus oli myös määrällisesti väärä, koska kolmen kuukauden aikana ennen konkurssia KTA-Yhtiöt Oy:llä ei samanaikaisesti ollut ollut maksamattomia 70 396,30 markan määräisiä saatavia Reproturku Oy:ltä.

Käräjäoikeuden perustelut

Käräjäoikeus totesi riidattomiksi edellä selostetun tapahtumainkulun, johon kuuluivat liikesuhteen olemassaolo, ostolaskujen suorittaminen erissä, laskujen oleminen erääntyneinä 1 - 2 kuukautta ja se, että suurin velkasaldo takaisinsaantiaikana oli ollut 37 000 markkaa. Asianosaiset olivat myös olleet yksimielisiä siitä, että maksujen määrä oli huomattava edellyttäen, että niitä tuli arvostella kokonaisuutena.

Riidanalaisiksi oli jäänyt maksuerien katsominen huomattaviksi ja se, oliko maksuja pidettävä olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina.

Maksujen huomattavuuden osalta käräjäoikeus lausui, että takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n sanamuodossa mainittiin velan maksu yksikössä. Oikeuskäytännössä säännöstä oli kuitenkin tulkittu siten, että takaisinsaantiaikana suoritetut useammat maksut saattoivat peräytyä (KKO 1995:106). Edellytyksenä oli huomattavuuskriteerin täyttyminen. Tässä tapauksessa oli huomattavuuden rajaksi laskettavissa noin 43 500 markkaa. Reproturku Oy oli maksanut takaisinsaantiaikana ostolaskujen lyhennystä yhteensä 70 396,30 markkaa viidellätoista eri suorituksella. Maksamatta olleiden laskujen yhteismäärä oli vaihdellut 40 000 markan luottorajan puitteissa ollen suurimmillaan 37 000 markkaa. Viimeisenä kahtena kuukautena ennen konkurssia KTA-Yhtiöt Oy:lle oli maksettu laskuista 54 901,60 markkaa. Noiden laskujen määrästä 17 368 markkaa oli syntynyt tuona aikana. Laskujen oli ilmoitettu tulleen maksetuksi 1 - 2 kuukautta myöhässä. Tästä seurasi, ettei missään vaiheessa takaisinsaantiaikana erikseen tarkasteltuna ollut maksettu erääntyneitä laskuja enempää kuin huomattavuuskriteerin mukaiset noin 43 500 markkaa.

Toisaalta laskujen päivämäärien perusteella tarkasteltuina ainoastaan kaksi viimeistä laskua, joiden yhteismäärä oli 16 456,30 markkaa, oli syntynyt takaisinsaantiaikana. Siten myös peräytettäväksi vaaditun määrän ja uusien laskujen välinen erotus 53 940 markkaa ylitti edellä todetun huomattavuuden rajan.

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain perusteluissa (HE 102/1990 s. 55) oli lausuttu, että objektiivisesti arvioiden epänormaalina pidettävä, tyypillisesti konkurssin vaikutusten kiertämiseksi suoritettu maksu peräytyisi. Konkurssipesä oli perustellut epätavanomaista menettelyä muun muassa sillä, että ostovelat olivat vuosina 1991 - 1993 olleet noin 100 000 markan tasolla ja alentuneet 17.6.1994 mennessä 18 402 markkaan ja vuositasolla 36 800 markan tasolle. Käräjäoikeus totesi velallisen menettelyssä tältä osin seikkoja, joita voitiin pitää konkurssin vaikutusten kiertämisenä. KTA-Yhtiöt Oy oli lisäksi saanut pesäluettelon mukaan kaikki saatavansa lukuunottamatta 378,70 markkaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisujen KKO 1994:139 ja KKO 1995:106 perusteluissa oli huomattavuuden rajaa arvioitaessa ratkaisevana pidetty sitä, kuinka maksu oli vaikuttanut velkojien jako-osuuksien suuruuteen. Käräjäoikeus totesi tässä tapauksessa yhden velkojan saaneen lähes täyden maksun saatavilleen tavalla, joka oli vähentänyt muiden jako-osuutta. Tämän vuoksi takaisinsaantiaikana suoritettuja maksuja oli pidettävä kokonaisuutena ja ne olivat siten peräytettävissä konkurssipesään.

Maksujen tavanomaisuuden osalta käräjäoikeus lausui, että mainitun hallituksen esityksen perustelujen mukaan myös tavanomaisuutta arvosteltiin katsomalla, voitiinko maksujen objektiivisesti arvioiden olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen tai tulevaan konkurssiin. Juoksevat, toistuvat kulut, kuten vuokrat, palkat tai verot saattaisivat olla tavanomaisia, mutta jo pitkään erääntyneinä maksamatta olleiden velkojen suorittamista ei tällöinkään olisi perusteltua pitää tavanomaisena.

Tässä tapauksessa KTA-Yhtiöt Oy:n oli katsottava noudattaneen tavanomaisena pitämäänsä luottorajajärjestelmää, jonka mukaan uutta tavaraa oli annettu vasta, kun entisiä velkoja oli lyhennetty luottorajan puitteissa. Maksut olivat viivästyneet 1 - 2 kuukautta. Verrattuna ratkaisusta KKO 1995:106 ilmenevään 8 kuukauden maksuviivästykseen, tässä tapauksessa toteutunutta viivästymistä oli pidettävä siten vähäisenä, ettei se ollut esteenä maksujen pitämiselle tavanomaisena.

Käräjäoikeuden mielestä hallituksen esityksen perusteluista ilmenevänä painostuksena ei voitu pitää sitä, ettei Reproturku Oy:lle ollut myyty uutta tavaraa ennen kuin vanhat velat oli maksettu luottorajan puitteissa. Kun tässä tilanteessa kuitenkin velkoja oli saanut liki kaiken saatavansa luottorajasta poiketen, eli velotusta velkasaldosta 70 396,30 markasta 54 901,60 markkaa kahta kuukautta ennen määräpäivää ja siitä edelleen 26 456,30 markkaa kuukautta ennen määräpäivää, maksuja ei voitu pitää tavanomaisina.

Käräjäoikeus päätyi siihen, että KTA-Yhtiöt Oy:n saamat maksusuoritukset olivat tapahtuneet myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. Maksut olivat kokonaistarkastelussa olleet konkurssipesän jakokelpoisiin varoihin verrattuina huomattavat, eikä niitä voitu olosuhteet huomioon ottaen pitää tavanomaisina maksuina. Sen vuoksi KTA-Yhtiöt Oy:n oli takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla palautettava maksut konkurssipesään.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus velvoitti KTA-Yhtiöt Oy:n suorittamaan Reproturku Oy:n konkurssipesälle 70 396,30 markkaa korkoineen ja antoi jälkivalvontaosoituksen KTA-Yhtiöt Oy:lle.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.12.1996

KTA-Yhtiöt Oy valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä.

Hovioikeus lausui perusteluissaan, että Reproturku Oy oli maksanut yhtiön konkurssin määräpäivää edeltävänä kolmen kuukauden ajanjaksona KTA-Yhtiöt Oy:n tavarantoimituksiin perustuneita laskuja yhteensä 70 396,30 markan arvosta. Määrä oli ollut huomattava pesän varoihin nähden.

Reproturku Oy:n ja KTA-Yhtiöt Oy:n välillä oli kuitenkin ollut jatkuva liikesuhde, jossa tavaroita oli toimitettu ja laskuja tai niiden osasuorituksia oli maksettu sekä ennen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitetun määräajan alkamista että määräajan kuluessa. Kummankin yhtiön toimenpiteet olivat siten vastanneet niiden välisessä liikesuhteessa noudatettua käytäntöä. Aikaisempien laskujen lyhentäminen oli lisäksi, huomioon ottaen 40 000 markan luottoraja, ollut uusien tavarantoimitusten edellytys. Maksujen suorittaminen oli siten ollut tarpeen Reproturku Oy:n liiketoiminnan käynnissä pitämiseksi. Koska kaikki maksut oli suoritettu myöhässä, ei tämän seikan voitu katsoa osoittavan, että maksut eivät olleet tavanomaisia.

KTA-Yhtiöt Oy ei ollut toimittanut Reproturku Oy:lle tavaraa 5.5.1994 jälkeen. Viimeistä tavaraerää koskeva lasku oli lisäksi maksettu vain vähän ennen kuin yhtiö oli hakeutunut konkurssiin. Näistä seikoista voitiin tosin päätellä, että maksu oli ollut yhteydessä Reproturku Oy:n maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Maksua ei tämän vuoksi olisi pelkästään sitä tarkasteltaessa pidettävä tavanomaisena. Muiden edellä mainitun määräajan aikana suoritettujen maksujen osalta ei kuitenkaan voitu tehdä samanlaisia johtopäätöksiä, vaan niiden oli katsottava muodostavan erillisen kokonaisuuden. Kun otettiin huomioon viimeiseen tavaratoimitukseen liittyvien maksujen vähäinen osuus määräaikana suoritettujen maksujen kokonaismäärästä, Reproturku Oy:n KTA-Yhtiöt Oy:lle tekemiä maksuja oli kokonaisuutena arvosteltaessa pidettävä olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina. Reproturku Oy:n KTA-Yhtiöt Oy:lle suorittamat maksut eivät siten olleet sellaisia, että ne olisivat peräytettävissä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n perusteella. Kanne oli näin ollen hylättävä.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.

Eri mieltä olleen hovioikeudenneuvos Kartanon lausunto oli seuraava:

"Reproturku Oy on 17.6.1994 alkanutta konkurssiaan edeltäneiden kolmen kuukauden aikana maksanut KTA-Yhtiöt Oy:lle 7.1.1994 erääntyneestä 27 265,40 markan määräisestä laskusta 25.3.1994 osasuorituksen 5 000 markkaa ja 31.3.1994 loppusuorituksen 5 000 markkaa, 8.2.1994 erääntyneen 1 134,10 markan määräisen laskun 25.3.1994, 14.3.1994 erääntyneestä 13 001,90 markan määräisestä laskusta 6.4.1994 osasuorituksen 5 000 markkaa, 18.4.1994 osasuorituksen 5 001,90 markkaa ja 22.4.1994 loppusuorituksen 3 000 markkaa, 4.4.1994 erääntyneen 494,70 markan määräisen laskun 11.4.1994, 7.4.1994 erääntyneestä 17 466,70 markan määräisestä laskusta 25.4.1994 osasuorituksen 7 466,70 markkaa, 29.4.1994 osasuorituksen 5 000 markkaa ja 3.5.1994 loppusuorituksen 5 000 markkaa, 15.4.1994 erääntyneen 1 091,90 markan määräisen laskun 28.4.1994, 22.4.1994 erääntyneen 911,70 markan määräisen laskun 25.4.1994, 9.5.1994 erääntyneen 10 973,10 markan määräisen laskun 19.5.1994 sekä 6.6.1994 erääntyneestä 16 456,30 markan määräisestä laskusta 9.6.1994 osasuorituksen 6 456,30 markkaa ja 13.6.1994 loppusuorituksen 10 000 markkaa.

Laskut ovat perustuneet lähes kuukausittain tapahtuneisiin tavaratoimituksiin ja ne ovat erääntyneet enimmäkseen 30 päivän kuluttua tavaratoimituksista. Viimeiset eli kahdessa viimeksi mainitussa laskussa tarkoitetut toimitukset ovat tapahtuneet konkurssia edeltäneiden kolmen kuukauden aikana 7.4. ja 5.5.1994. Laskut on maksettu kohtalaisen säännöllisesti, enimmäkseen osasuorituksina, 1 - 2 viikon välein. Tavaratoimitusten jatkuminen on edellyttänyt laskujen maksamista KTA-Yhtiöt Oy:n määräämän 40 000 markan luottorajan puitteissa. Yhtiöt ovat olleet keskenään liikesuhteessa vuosikausia eikä niiden välillä liikesuhteen kestäessä noudatetun maksukäytännön ole väitetty poikenneen edellä ilmenevästä maksukäytännöstä. Arvioitaessa maksujen suhdetta pesän varoihin maksuja ei pelkästään sillä perusteella, että ne on suoritettu viimeisten kolmen kuukauden aikana ennen konkurssia, voida arvioida kokonaisuutena. Kun laskut eivät ole olleet pitkään erääntyneinä ennen kuin ne ovat tulleet kokonaan maksetuiksi eikä maksuilla ole muutenkaan sellaista ajallista yhteyttä, että ne olisi katsottava yhdeksi tai useammaksi kokonaisuudeksi, lähtökohdaksi maksujen ja pesän varojen suhdetta arvioitaessa on otettava yksittäisten maksujen määrä. Käräjäoikeuden tuomiossa mainittuihin pesän varoihin 435 000 markkaan verrattuna maksuja ei voida pitää huomattavina. Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö."

Perustelut

Ennen 17.6.1994 alkanutta konkurssiaan Reproturku Oy oli vuosia käynyt kauppaa KTA-Yhtiöt Oy:n kanssa. Viimeksi mainittu yhtiö oli myynyt sille painomateriaaleja ja -laitteita, joita se oli tarvinnut jokapäiväisessä liiketoiminnassaan. Reproturku Oy:n ostot ovat koostuneet yksittäisistä tilauksista, joiden arvon on kerrottu vaihdelleen muutamasta sadasta kymmeniin tuhansiin markkoihin. Kauppa on ollut luottokauppaa. Luotollisten tavarantoimitusten jatkuminen on edellyttänyt laskujen maksamista myyjän asettaman 40 000 markan luottorajan puitteissa. Nyt kysymyksessä olevat laskut ovat perustuneet lähes kuukausittain tapahtuneisiin tavarantoimituksiin ja ne ovat erääntyneet maksettaviksi enimmäkseen 30 päivän kuluttua tavarantoimituksista.

Reproturku Oy on viimeisten kolmen kuukauden aikana ennen konkurssinsa alkua maksanut KTA-Yhtiöt Oy:lle tilivelkojaan 71 530,40 markkaa 15 eri suorituksella ja osasuorituksella vapaiden varojen konkurssissa ollessa 435 000 markkaa. Maksamatta olleiden laskujen saldo on vaihdellut myyjän asettaman 40 000 markan luottorajan puitteissa ollen suurimmillaan 37 000 markkaa. Pesäluettelon mukaan KTA-Yhtiöt Oy on saanut Reproturku Oy:ltä kaikki saatavansa lukuunottamatta 378,70 markan suuruista korkosaatavaa. Siten yksi velkoja on saanut velallisen takaisinsaantiaikana suorittamilla maksuilla lähes täyden maksun saatavilleen tavalla, joka on vähentänyt muiden velkojien jako-osuutta.

Maksun huomattavuutta arvioitaessa on otettava huomioon kaikki velallisen takaisinsaantiaikana suorittamat maksut, jotka koskevat saman tilivelan maksamista. Jutussa tarkoitettujen maksujen yhteismäärä on ollut runsaat 16 prosenttia konkurssipesän vapaista varoista, mikä määrä voidaan arvioida huomattavaksi.

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n mukaan huomattavana pidettävä maksukaan ei peräydy konkurssipesään, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Mainittujen maksujen peräytymistä harkittaessa on siten syytä kiinnittää huomiota liikesuhteeseen ja olosuhteisiin kokonaisuudessaan. KTA-Yhtiöt Oy:n on katsottava noudattaneen tavanomaisena pitämäänsä luottorajajärjestelmää, jonka mukaan uutta tavaraa on annettu velalliselle vasta, kun entisiä velkoja on lyhennetty ainakin luottorajan puitteissa. Maksut ovat yleisesti viivästyneet 1 - 2 kuukautta, minkä vuoksi toteutunutta viivästymistä ei ole tässä tapauksessa pidettävä esteenä maksujen pitämiselle tavanomaisena. Kysymys ei ole myöskään siitä, että Reproturku Oy olisi hieman ennen konkurssinsa alkua ryhtynyt yksipuolisesti vain lyhentämään KTA-Yhtiöt Oy:lle ollutta velkaansa, sillä se on samaan aikaan saanut sanotulta yhtiöltä uutta tavaraluottoa 7.4. ja 5.5.1994 tapahtuneiden toimitusten perusteella yhteensä 27 492,40 markan arvosta. Yhtiöiden kesken viimeisten kolmen kuukauden aikana ennen Reproturku Oy:n konkurssin alkamista noudatetun maksukäytännön ei ole väitetty poikenneen yhtiöiden välillä aikaisemmin noudatetusta. Reproturku Oy:n tilivelka KTA-Yhtiöt Oy:lle on sanotun ajanjakson kuluessa tosin pienentynyt, mutta toisaalta Reproturku Oy:n on osoitettu suorittaneen myös muita tilivelkojaan takaisinsaantiaikana. Nyt kysymyksessä olevat maksut ovat kokonaisuutena arvioiden olleet osa tavanomaista liiketoimintaa, ja siten maksuja voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Walamies: Reproturku Oy:n ja KTA-Yhtiöt Oy:n välinen liikesuhde on jatkunut takaisinsaantiaikana siten, että KTA-Yhtiöt Oy on 7.4. ja 5.5.1994 toimittanut Reproturku Oy:lle painotoiminnassa tarvittavia materiaaleja. Toimituksia koskevista 8.4. ja 6.5.1994 päivätyistä laskuista edellinen on maksettu 19.5.1994 sekä jälkimmäinen 9. ja 13.6.1994. Näiden maksujen yhteinen määrä on ollut 27 429,40 markkaa. Kun takaisinsaantiaikana KTA-Yhtiöt Oy:lle maksettujen tilivelkojen kokonaismäärä on ollut 70 396,30 markkaa, ennen takaisinsaantiajan alkamista tapahtuneista toimituksista johtuneita tilivelkoja on sanottuna aikana maksettu yhteensä 42 966,90 markkaa.

Huomattavuuden kannalta ei uusiin ja vanhoihin tavaratoimituksiin perustuvien tilivelkojen maksua voida arvostella yhtäläisesti. Edellisten osalta on kysymyksessä ollut liiketoiminnan käynnissä pitämiseksi välttämättömien laskujen maksaminen. Jälkimmäisten osalta taas Reproturku Oy on maksanut velkojaan. Sen vuoksi takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitetun huomattavuuden arvioimisessa tulee ottaa huomioon vain vanhojen velkojen maksaminen. Kun niitä on maksettu 42 966,90 markan arvosta ja vapaat varat konkurssissa ovat olleet 435 000 markkaa, Reproturku Oy ei ole maksanut tilivelkojaan KTA-Yhtiöt Oy:lle takaisinsaantiaikana huomattavalla määrällä.

Näillä perusteilla mietinnössä esitettiin Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaista tuomiolauselmaa.

Oikeusneuvos Raulos: Ennen 17.6.1994 alkanutta konkurssiaan Reproturku Oy oli vuosia käynyt kauppaa KTA-Yhtiöt Oy:n kanssa. Viimeksi mainittu yhtiö oli myynyt sille painomateriaaleja ja -laitteita, joita se oli tarvinnut jokapäiväisessä liiketoiminnassaan. Reproturku Oy:n ostot ovat koostuneet yksittäisistä tilauksista, joiden arvon on kerrottu vaihdelleen muutamasta sadasta kymmeniin tuhansiin markkoihin. Kauppa on ollut luottokauppaa. Luotollisten tavarantoimitusten jatkuminen on edellyttänyt laskujen maksamista myyjän asettaman 40 000 markan luottorajan puitteissa. Nyt kysymyksessä olevat laskut ovat perustuneet lähes kuukausittain tapahtuneisiin tavarantoimituksiin ja ne ovat erääntyneet enimmäkseen 30 päivän kuluttua tavarantoimituksista.

Reproturku Oy on konkurssinsa alkamista edeltäneiden kolmen kuukauden aikana maksanut KTA-Yhtiöt Oy:lle 7.1.1994 erääntyneestä 27 265,40 markan laskusta 25.3.1994 osasuorituksena 5 000 markkaa ja 31.3.1994 loppusuorituksen samoin 5 000 markkaa, 8.2.1994 erääntyneen 1 134,10 markan määräisen laskun 25.3.1994, 14.3.1994 erääntyneestä 13 001,90 markan laskusta 6.4.1994 osasuorituksena 5 000 markkaa, 18.4.1994 osasuorituksena 5 001,90 markkaa ja 22.4.1994 loppusuorituksen 3 000 markkaa, 4.4.1994 erääntyneen 494,70 markan laskun 11.4.1994, 7.4.1994 erääntyneestä 17 466,70 markan laskusta 25.4.1994 osasuorituksena 7 466,70 markkaa, 29.4.1994 samoin osasuorituksena 5 000 markkaa ja 3.5.1994 loppusuorituksen 5 000 markkaa, 15.4.1994 erääntyneen 1 091,90 markan laskun 28.4.1994, 22.4.1994 erääntyneen 911,70 markan määräisen laskun 25.4.1994, 9.5.1994 erääntyneen 10 973,10 markan laskun 19.5.1994 sekä 6.6.1994 erääntyneestä 16 456,30 markan laskusta 9.6.1994 osasuorituksena 6 456,30 markkaa ja 13.6.1994 loppusuorituksena 10 000 markkaa. Näin ollen Reproturku Oy on viimeisten kolmen kuukauden aikana ennen konkurssinsa alkua maksanut KTA-yhtiöt Oy:lle tilivelkojaan yhteensä 71 530,40 markkaa.

Mainittujen maksujen peräytymistä harkittaessa on syytä kiinnittää huomiota olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Kulloinkin suoritetut, tiettyihin laskuihin kohdistetut maksut eivät ole olleet määriltään huomattavia eivätkä ne ole koskeneet kauan erääntyneenä ollutta velkaa. Kysymys ei ole myöskään siitä, että Reproturku Oy olisi hieman ennen konkurssinsa alkua ryhtynyt yksipuolisesti vain lyhentämään KTA-Yhtiöt Oy:lle ollutta velkaansa, sillä se on samaan aikaan saanut sanotulta yhtiöltä uutta tavaraluottoa 7.4. ja 5.5.1994 tapahtuneiden toimitusten perusteella yhteensä 27 492,40 markan arvosta. Yhtiöiden kesken viimeisten kolmen kuukauden aikana ennen Reproturku Oy:n konkurssin alkamista noudatetun maksukäytännön ei ole väitetty poikenneen yhtiöiden välillä aikaisemmin noudatetusta. Reproturku Oy:n tilivelka KTA-Yhtiöt Oy:lle on sanotun ajanjakson kuluessa tosin pienentynyt, mutta toisaalta Reproturku Oy:n on osoitettu suorittaneen myös muita tilivelkojaan. Nyt kysymyksessä olevat maksut ovat kokonaisuutena arvioiden olleet osa tavanomaista liiketoimintaa, mikä jää konkurssioikeudellisten takaisinsaantisäännösten soveltamisalan ulkopuolelle.

Lausumillani perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.